Venäjän orpolapsi

" Toivon edes unen tulevan
Mietin miksi meille kävi näin 
Miksi sivuun elämästäs jäin? 

En tahdo olla yksin 
Yö kun tulvii ylle maan 
Tai aamun ryömiessä esiin piilostaan 
En tahdo olla yksin " 

Johanna Kurkela - En tahdo olla yksin

Maailmassa hylätään vuosittain monia miljoonia koiria, mikä on todella järkyttävä määrä ja saa ainakin minun tunteeni nousemaan pintaan. Herää vain kysymys, miksi? Koirat kuitenkin kiintyvät niin helposti emäntiinsä ja isäntiinsä ja eivät voi käsittää sitä, miksi ne yhtäkkiä hylätäänkin mitä kummallisimpiin paikkoihin. En lähde kuitenkaan vielä tässä vaiheessa tekstiä puhumaan tästä aiheesta tämän syvällisemmin, vaan haluan kertoa teille Foxin, minun koirani tarinan.

     Joulukuussa 2008 perheeseemme saapui uusi perheenjäsen, pieni musta koiranpentu, joka oli tuolloin nelikuinen. Foxi-nimiseksi ristimämme pentu ei tullut meille kuitenkaan tavallisista olosuhteista, vaan sillä oli raskaat elinkuukaudet takanaan. Olimme perheeni kanssa jo pidemmän aikaa suunnitelleet koiran ottamista, sillä ne olivat aina olleet osa perhettämme, vaikkei sellaista karvaista nuuskuttelijaa löytynytkään sillä hetkellä. Aloimme tutkimaan kodittomia koiria netistä, sillä tuntui oikealta antaa koti sellaiselle, joka sitä oikeasti tarvitsi. Voin sanoa, ettei ollut mitään kovin helppoa katsella niitä kaikkia nappisilmiä, mitä netistä löytyi ja päättää, että juuri tuo ansaitsee saada kodin. Kodittomat Koirat ry:n sivuilla eteen sattui muutama pentu, jotka olivat samasta pentueesta ja tuntui todella haikealta lukea tämän nelikon tarinaa. Kaikki olivat löytyneet samasta pahvilaatikosta jonkun kaupan edestä Venäjältä pentujen ollessa vain muutaman päivän ikäisiä. Totta kai tuntui lohdulliselta ajatella, ettei pentuja oltu hylätty jonnekin metsään tai ne eivät joutuneet varsinaisesti selviytymään omillaan, mutta tuskin kukaan haluaa erota äidistään vain hetki syntymänsä jälkeen.

© Kodittomat Koirat ry

     Pitkän pohdiskelun jälkeen päädyimme mustaan pentuun, jonka anovaa katsetta ei voinut vastustaa millään. Toki otimme yhteyttä ensiksi Kodittomat Koirat ry:n ylläpitäjiin ja selvitimme vielä tarkemmin pennun luonnetta ja tarinaa, mutta kun kaikki kuulosti hyvältä, ei mikään voinut enää jarrutella sitä tosiasiaa, että unelma vihdoinkin toteutuisi ja kotiin saapuisi koira, joka valloittaisi koko perheen sydämen. Seuraavaksi olikin vain maltettava odotella päivää, jolloin auton keula suunnattaisiin kohti Vaalimaan raja-asemaa, jonne tuotaisiin kaikki koirat, jotka olivat saaneet Suomesta adoptiokodin.

     Jännityksen määrää ei voi sanoin kuvilla, kun aseman sisätiloissa istui ja odotti koiria sisältävien autojen saapumista. Kun tämä hetki tuli ja koirat saapuivat sisään, ei ollut enää epäilystäkään, mikä koirista oli meidän. Pikkuinen musta pentu vaikutti hyvin aralta, mutta kun sen sai luoksensa, oli se rakkautta ensisilmäyksellä. Kotiin saapuessamme pikkuinen karvapallo oli jo kiintynyt minuun sen verran paljon, että se tutustui uuteen kotiinsa tiukasti kintereilläni. Voisiko suloisempaa otusta enää ollakaan!

     Näiden monien vuosien jälkeen voin sanoa, että päätös hankkia koditon koira ei todellakaan ollut huono. Foxi on terve ja elämäniloinen koira ja tuntuu upealta ajatella, että ainakin se sai sisarkatraasta kodin, jossa siitä pidetään ihan oikeasti hyvää huolta. Vaikka se vieläkin on epäilevä vieraita ihmisiä kohtaan, on se alkanut päästä jo yli pelostaan ja on tuttuja ihmisiä kohtaan todella rakastava. Pienestä arasta pennusta on kasvanut viisas nuori koira, joka sai niin sanotusti toisen mahdollisuuden.

Rescue-koirat

Minusta on harmillista, miten kielteisesti moni ihminen suhtautuu koirien adoptoimiseen ulkomailta. Totta kai taustoja voi usein olla mahdoton tietää, mutta luotettavilta tahoilta koiraa hankkiessa pelot ovat usein turhia. Löytökoirat kuitenkin yleensä sijoitetaan jonnekin väliaikaiskotiin tai ainakin paikkaan, jossa niiden käyttäytymistä seurataan aktiivisesti. Kodittomia koiria varten järjestetyt yhdistykset myös yleensä tekevät kattavan eläinlääkäritarkastuksen kaikille koirille ja antavat niille tarvittavat rokotteet ja usein myös sirutus on yleinen käytäntö. Miksi siis pelätä löytökoiran ottamista?

     Totta kai monille rescue-koirat ovat suoranaista pohjasakkaa, sillä sekarotuisia ei moni miellä edes oikeiksi koiriksi ja löytökoirathan ovat pahimmasta päästä vielä senkin takia, että niiden roduista yleensä tiedetään entistäkin vähemmän. Onko se rodun määrittäminen sitten niin tärkeää? Itse olen ainakin ollut täysin tyytyväinen persoonalliseen koiraan ja päinavastoin on vain hauska arvailla, mitä rotuja koirassa mahtaisi olla. Se ei ole kuitenkaan este sille, etteikö sitä voisi rakastaa ihan yhtä paljon ja harrastaa asioita samassa mielessä kuin rotukoirienkin kanssa. Toki näyttelyissä käyminen on toinen juttu, mutta miksi hankkia rotukoira vain sen takia, että se vain sattuu olemaan hienoa.

     Kiistojahan rotukoirien ja sekarotuisten välillä on käyty paljon. Toiset ovat sitä mieltä, että rotukoirien vanhemmat ja perinnöllisyys ovat paljon paremmin tiedossa ja tämän perusteella terveys on taatumpi. Toiset taas puoltavat sekarotusia siksi, että niitä ei ole jalostettu sairaaksi asti. Itse ymmärrän kummankin kannan, mutta tosiasiahan on se, että maailma on pullollaan sairaita koirarotuja ja vain siksi, että ihmiset ovat halunneet niistä tietynlaisen. Eikös tämä ole sitä Hitler-ajattelua pahimmillaan?

     Koiranhankintatilanteessa suosittelen ehdottomasti edes harkitsemaan rescue-koiran hankkimista, jos on vähänkään halukas antamaan kodin sellaiselle, joka sitä oikeasti tarvitsee. Rotukoirat menevät huomattavasti helpommin kaupaksi ja niille löytyy varmasti aina halukas ostaja. Onneksi Suomessa kulkukoirien olemassaolo on lähes mahdotonta, mutta monissa maissahan tunnetusti kodittomat koirat kuuluvat pysyvästi katukuvaan. Surullista, mutta todellista.

     Jos olet koiraa hankkimassa, suosittelen edes hieman perehtymään esimerkiksi Kodittomat Espanjan Koirat, Pelastetaan Koirat, Viipurin Koirat tai Elämä Koirille -sivustoihin. Tässä on vain murto-osa yhdistyksistä, jotka auttavat löytämään kodittomille koirille kodin ja Googlettamalla voi huomata netin olevan näitä pullollaan. Tämä kertoo varmasti jokaiselle hälyttävästä tilanteesta. Olipa koditon koira pentu, aikuinen, vanhus tai erityisadoptio, jokainen ansaitsisi kodin ihan yhtä tasapuolisesti.

     Tämä on vain pintaraapaisu asiasta ja saisin tästä tekstiä vaikka kuinka paljon lisää. Toivon kuitenkin, että tämä herättäisi mietteitä ja keskusteluakin, itse olen tästä ainakin kiinnostunut puhumaan lisääkin.

Minkälaisia mietteitä tämä asia herättää sinussa? Onko kokemuksia rescue-koirista henkilökohtaisesti tai muuten?