Venäjän orpolapsi

" Toivon edes unen tulevan
Mietin miksi meille kävi näin 
Miksi sivuun elämästäs jäin? 

En tahdo olla yksin 
Yö kun tulvii ylle maan 
Tai aamun ryömiessä esiin piilostaan 
En tahdo olla yksin " 

Johanna Kurkela - En tahdo olla yksin

Maailmassa hylätään vuosittain monia miljoonia koiria, mikä on todella järkyttävä määrä ja saa ainakin minun tunteeni nousemaan pintaan. Herää vain kysymys, miksi? Koirat kuitenkin kiintyvät niin helposti emäntiinsä ja isäntiinsä ja eivät voi käsittää sitä, miksi ne yhtäkkiä hylätäänkin mitä kummallisimpiin paikkoihin. En lähde kuitenkaan vielä tässä vaiheessa tekstiä puhumaan tästä aiheesta tämän syvällisemmin, vaan haluan kertoa teille Foxin, minun koirani tarinan.

     Joulukuussa 2008 perheeseemme saapui uusi perheenjäsen, pieni musta koiranpentu, joka oli tuolloin nelikuinen. Foxi-nimiseksi ristimämme pentu ei tullut meille kuitenkaan tavallisista olosuhteista, vaan sillä oli raskaat elinkuukaudet takanaan. Olimme perheeni kanssa jo pidemmän aikaa suunnitelleet koiran ottamista, sillä ne olivat aina olleet osa perhettämme, vaikkei sellaista karvaista nuuskuttelijaa löytynytkään sillä hetkellä. Aloimme tutkimaan kodittomia koiria netistä, sillä tuntui oikealta antaa koti sellaiselle, joka sitä oikeasti tarvitsi. Voin sanoa, ettei ollut mitään kovin helppoa katsella niitä kaikkia nappisilmiä, mitä netistä löytyi ja päättää, että juuri tuo ansaitsee saada kodin. Kodittomat Koirat ry:n sivuilla eteen sattui muutama pentu, jotka olivat samasta pentueesta ja tuntui todella haikealta lukea tämän nelikon tarinaa. Kaikki olivat löytyneet samasta pahvilaatikosta jonkun kaupan edestä Venäjältä pentujen ollessa vain muutaman päivän ikäisiä. Totta kai tuntui lohdulliselta ajatella, ettei pentuja oltu hylätty jonnekin metsään tai ne eivät joutuneet varsinaisesti selviytymään omillaan, mutta tuskin kukaan haluaa erota äidistään vain hetki syntymänsä jälkeen.

© Kodittomat Koirat ry

     Pitkän pohdiskelun jälkeen päädyimme mustaan pentuun, jonka anovaa katsetta ei voinut vastustaa millään. Toki otimme yhteyttä ensiksi Kodittomat Koirat ry:n ylläpitäjiin ja selvitimme vielä tarkemmin pennun luonnetta ja tarinaa, mutta kun kaikki kuulosti hyvältä, ei mikään voinut enää jarrutella sitä tosiasiaa, että unelma vihdoinkin toteutuisi ja kotiin saapuisi koira, joka valloittaisi koko perheen sydämen. Seuraavaksi olikin vain maltettava odotella päivää, jolloin auton keula suunnattaisiin kohti Vaalimaan raja-asemaa, jonne tuotaisiin kaikki koirat, jotka olivat saaneet Suomesta adoptiokodin.

     Jännityksen määrää ei voi sanoin kuvilla, kun aseman sisätiloissa istui ja odotti koiria sisältävien autojen saapumista. Kun tämä hetki tuli ja koirat saapuivat sisään, ei ollut enää epäilystäkään, mikä koirista oli meidän. Pikkuinen musta pentu vaikutti hyvin aralta, mutta kun sen sai luoksensa, oli se rakkautta ensisilmäyksellä. Kotiin saapuessamme pikkuinen karvapallo oli jo kiintynyt minuun sen verran paljon, että se tutustui uuteen kotiinsa tiukasti kintereilläni. Voisiko suloisempaa otusta enää ollakaan!

     Näiden monien vuosien jälkeen voin sanoa, että päätös hankkia koditon koira ei todellakaan ollut huono. Foxi on terve ja elämäniloinen koira ja tuntuu upealta ajatella, että ainakin se sai sisarkatraasta kodin, jossa siitä pidetään ihan oikeasti hyvää huolta. Vaikka se vieläkin on epäilevä vieraita ihmisiä kohtaan, on se alkanut päästä jo yli pelostaan ja on tuttuja ihmisiä kohtaan todella rakastava. Pienestä arasta pennusta on kasvanut viisas nuori koira, joka sai niin sanotusti toisen mahdollisuuden.

Rescue-koirat

Minusta on harmillista, miten kielteisesti moni ihminen suhtautuu koirien adoptoimiseen ulkomailta. Totta kai taustoja voi usein olla mahdoton tietää, mutta luotettavilta tahoilta koiraa hankkiessa pelot ovat usein turhia. Löytökoirat kuitenkin yleensä sijoitetaan jonnekin väliaikaiskotiin tai ainakin paikkaan, jossa niiden käyttäytymistä seurataan aktiivisesti. Kodittomia koiria varten järjestetyt yhdistykset myös yleensä tekevät kattavan eläinlääkäritarkastuksen kaikille koirille ja antavat niille tarvittavat rokotteet ja usein myös sirutus on yleinen käytäntö. Miksi siis pelätä löytökoiran ottamista?

     Totta kai monille rescue-koirat ovat suoranaista pohjasakkaa, sillä sekarotuisia ei moni miellä edes oikeiksi koiriksi ja löytökoirathan ovat pahimmasta päästä vielä senkin takia, että niiden roduista yleensä tiedetään entistäkin vähemmän. Onko se rodun määrittäminen sitten niin tärkeää? Itse olen ainakin ollut täysin tyytyväinen persoonalliseen koiraan ja päinavastoin on vain hauska arvailla, mitä rotuja koirassa mahtaisi olla. Se ei ole kuitenkaan este sille, etteikö sitä voisi rakastaa ihan yhtä paljon ja harrastaa asioita samassa mielessä kuin rotukoirienkin kanssa. Toki näyttelyissä käyminen on toinen juttu, mutta miksi hankkia rotukoira vain sen takia, että se vain sattuu olemaan hienoa.

     Kiistojahan rotukoirien ja sekarotuisten välillä on käyty paljon. Toiset ovat sitä mieltä, että rotukoirien vanhemmat ja perinnöllisyys ovat paljon paremmin tiedossa ja tämän perusteella terveys on taatumpi. Toiset taas puoltavat sekarotusia siksi, että niitä ei ole jalostettu sairaaksi asti. Itse ymmärrän kummankin kannan, mutta tosiasiahan on se, että maailma on pullollaan sairaita koirarotuja ja vain siksi, että ihmiset ovat halunneet niistä tietynlaisen. Eikös tämä ole sitä Hitler-ajattelua pahimmillaan?

     Koiranhankintatilanteessa suosittelen ehdottomasti edes harkitsemaan rescue-koiran hankkimista, jos on vähänkään halukas antamaan kodin sellaiselle, joka sitä oikeasti tarvitsee. Rotukoirat menevät huomattavasti helpommin kaupaksi ja niille löytyy varmasti aina halukas ostaja. Onneksi Suomessa kulkukoirien olemassaolo on lähes mahdotonta, mutta monissa maissahan tunnetusti kodittomat koirat kuuluvat pysyvästi katukuvaan. Surullista, mutta todellista.

     Jos olet koiraa hankkimassa, suosittelen edes hieman perehtymään esimerkiksi Kodittomat Espanjan Koirat, Pelastetaan Koirat, Viipurin Koirat tai Elämä Koirille -sivustoihin. Tässä on vain murto-osa yhdistyksistä, jotka auttavat löytämään kodittomille koirille kodin ja Googlettamalla voi huomata netin olevan näitä pullollaan. Tämä kertoo varmasti jokaiselle hälyttävästä tilanteesta. Olipa koditon koira pentu, aikuinen, vanhus tai erityisadoptio, jokainen ansaitsisi kodin ihan yhtä tasapuolisesti.

     Tämä on vain pintaraapaisu asiasta ja saisin tästä tekstiä vaikka kuinka paljon lisää. Toivon kuitenkin, että tämä herättäisi mietteitä ja keskusteluakin, itse olen tästä ainakin kiinnostunut puhumaan lisääkin.

Minkälaisia mietteitä tämä asia herättää sinussa? Onko kokemuksia rescue-koirista henkilökohtaisesti tai muuten?

Alku aina hankalaa

Ensimmäinen blogikirjoitukseni, apua! Tämä on niitä hetkiä, joita on pitkään odottanut, mutta nyt kun sitä vihdoin olisi mahdollisuus raapustaa, ajatukset tuntuvat karkaavan tyystin tuonne jonnekin pilven reunalle. Jospa kuitenkin aloittaisin tämän blogin kirjoittamisen hieman esittäytymällä ja kertomalla, mitä täältä on tulevaisuudessa mahdollisuus lukea.

     Olen siis Jenna-Maaria, 20-vuotias joensuulainen nuori nainen, joka opiskelee tällä hetkellä audiovisuaalista viestintää. Osaattekin varmasti jo aavistella, että valokuvaus on hyvinkin lähellä sydäntäni. Tästä pääsemmekin jo yhteen blogini keskeisimmistä aiheista. Tarkoitukseni olisi julkaista täällä ottamiani kuvia teidän nähtäväksenne ja ehkäpä myös kertoilla omien opiskelujeni etenemisestä ja mahdollisista työprojekteista. En ole tekemässä tästä kuitenkaan työpäiväkirjaa tai muuta vastaavaa, sillä tarkoitus on käsitellä paljon muitakin aiheita.

     Toinen täällä varmasti useinkin nähtävä aihe on lemmikkieni kuulumiset. Omistan kanin, hevosen ja koiran, joiden kommelluksista ja elämästä on silloin tällöin mukava kertoilla ja miksipäs ei, tämä kolmikko on kuitenkin osana elämääni joka päivä. Ja jottei elämä kävisi liian karvaiseksi, on minulla vielä yksi projekti takataskussani hevoseni lisäksi: pikkuinen auto, jota on tullut enemmän tai vähemmän tuunailtua. Olen aina miettinyt, että tuosta nelipyöräisestä olisi mukava kirjoitella jonkinmoista projektipäiväkirjaa, mutta aikaisemmin ei tullut mieleenkään, että voisin sen tässä muodossa toteuttaa.

     Aikomukseni on myös kirjoitella täällä mielipidekirjoituksia minua mietityttävistä tai kiinnostavista asioista ja erityisesti niiden toivoisin herättävän keskustelua ja saavan muidenkin mielipiteitä ilmoille. Tarkoitukseni ei ole kirjoitella mitenkään aggressiiviseen sävyyn, joten ehkäpä en kuitenkaan saa löpinöilläni ketään vihamiehekseni (: Ja ikään kuin tässä ei alkaisi jo nyt olemaan tarpeeksi aiheita, tarkoituksenani on kirjoittaa tänne myös elokuva-arvosteluja. Olen huomannut, miten aina leffan näkemisen jälkeen palan halusta puida näkemääni läpi ja minusta on mukava tuoda nämäkin aatteet ihan nettiin asti, jotta niistä olisi mahdollisesti iloa myös muille!

     Kuten varmaan huomasittekin, tarkoitukseni ei ole kirjoitella puhtaasti lifestyle-blogia tai mitään muotiblogia tai muuta vastaavaa, vaan tavoitella hieman massasta poikkeavampaa blogia. Toki minulla ei ole mitään noitakaan blogeja vastaan, itse en vain koe moisten kirjoittamista omakseni, enkä myöskään halua kertoa kovinkaan paljon yksityiselämästäni. Toki saatan aina välillä löpistä vaikka iänikuisesta punatukkaongelmasta tai muusta vastaavasta, mutta ehkäpä tämä on virkistävää vaihtelua kaikille niille, joista on mukavaa lukea vähän astetta erilaisempia blogikirjoituksia (:

     Näin alkutekstissä en halua alkaa sen tarkemmin kertomaan mistään, sillä pitäähän näitä aiheita riittää ihan pidemmiksi teksteiksi asti! Sen voisin vielä näin alkajaisiksi kertoa, että panostan teksteihin ja pyrin käsittelemään aina yhtä asiaa kerralla per postaus, koska itse miellän kirjoitukset tällöin paremmin luettaviksi ja omastakin mielestäni on mukavampi, kun saa puida yhtä asiaa kerrallaan (: Ja ainakin tällä hetkellä voin sanoa varmaksi sen, että kirjoittelen todella aktiivisesti ja tälläkin hetkellä päässäni pyörii kymmeniä ideoita, mitä alkaa tänne kirjoittamaan. Ja pisteenä iin päälle voin taata, että tästä esittelytekstistä eteenpäin saatte nähdä myös niitä lupaamiani kuvia. Enäähän tästä puuttuukaan enää te, arvoisat lukijat, joita toivon mukaan kertyisi edes muutama, jottei tämä oikeasti mene pelkäksi yksinäiseksi höpöttämiseksi!